#mielenryijy

Muutama vuosi takaperin vietettiin Vetskun kanssa yöroksun merkeissä laatuaikaa pe-la yönä Tammelan suunnalla. Lamput päässä jolkotimme idyllistä maantietä ja keilaan osui Letkun puoti. Mietin heti, että tuonne pitää tulla joskus konehesselillä sumpille. Lauantaina kävin aamusta kärsimässä 5km Tampere Parkrunissa ja sen jälkeen suuntasimme sovitusti Terhin kanssa kahville. Rouva oli bongannut samalle reitille Kaukolanharjun näkötornin, jossa poikkesimme. Maisema oli kyllä upea ja sieltä on Albert Edelfelt joskus vanginnut tuon upean maiseman  tauluunsa. Alle kävin tosiaan juoksemassa parkrunin ja kulku ei ollut mitenkään kohdillaan saati ihanaa. Sen verran jäi kuitenkin positiivisuuden puolelle, että synkässäkin tilassa pääsee vintsan alle nelosta. Rima tosi väpättää vieläkin aika julmasti, kun aika oli 19:59. Tänään oli vuorossa Gallardon kanssa sunnuntain pitkänä kalliojärvinen. Muistaakseni olen tuon reitin juossut viimeksi kymmenen vuotta takaperin. Aikanaan Ebro, IsoHoo ja

Tällä viikolla oli Viimeisten pirkkalaisten perinteinen kevätpolkaisu. Homma saatiin suoritettua torstaina hyvissä ajoin ennen juhannusta. Mukavaa oli ja puheenjohtajalle isot kiitokset loistavista järjestelyistä ja ruoasta. Tällä kertaa oli lisämausteena ravintelikierros Härlemin kautta mihinkäs muuhun kuin Härmälän Vieteriin. Lisämausteen olisi näin jälkikäteen ajateltuna voinut vaikka jättää väliin. Aatto olikin sitten aika rauhallista ja kävimme Terhin kanssa iltapäivästä konehesselillä Yyterissä ja samalla pyörähdettiin Mäntyluodossa. Viikon treenit oli ihan perus hyvää tekemistä. Keskiviikkona piti juosta VK:ta, mutta kulku oli niin väsähtänyttä pitkän ja aikaisin klo 5:30 alkaneen Hesapäivän päälle, että lopetin 3km kohdalla VK:n ja nilkutin hissukseen vesisateessa kohti lähtöpaikkaa. Vanha Jääskis Masan oppi olla juoksematta VK, jos ei viimeistään parin kilsan jälkeen ala kulkeen, tuli hyvään käyttöön. Se on vaan niin vaikeaa "keskeyttää" vauhtiharjoitus, mutta tällä

Viikon elämyksestä vastasi Kangasalan Jukola. Kävin ensimmäisen kerran paikan päällä ihmettelemässä tapahtuman tunnelmaa. Suurin kimmoke lähteä paikanpäälle oli toki Viimeisten pirkkalaisten perinteinen Jukola -projekti ja kun tapahtuma oli ihan lähistöllä niin kyllä jo oli aika käydä tutustumassa siihen livenä. Oli kyllä hienoa ja suorastaan elämyksellistä aistia tapahtuman tunnelmaa. En ihmettele yhtään, että suunnistusta taitava porukka käy vuosi vuoden perään Jukolassa. Uskomattoman iso tapahtuma ja onhan se hienoa että työpaikkaporukoista kovan tason ammattilaisiin mahtuu samaan kisaan! Vimpat valmistautumassa. Viikon harjoittelujen tai lähinnä palautumisen suhteen tapahtui iso käänne parempaan. Olimme Gallardon kanssa keskiviikkona 10km veksillä, jonka puolivälissä pato murtui ja askel alkoi toimimaan. Siihen asti vauhti oli sellaista, että ei sitä olisi oikein voinut veksiksi edes merkitä, mutta loppua kohden tahti ja sen seurauksena fiilis paranivat joka askeleella. Sai

Takana on pari NUTSin jälkeistä viikkoa ja molemmat ovat menneet mieltä ja kroppaa palautellessa sekä ihmetellessä mitä kummallisimpia jännekipuja. Yllättävän hyvin on palautuminen edennyt lukuunottamatta alaselän ikävää kipua, joka häiritsee jo vähän nukkumistakin. Toivottavasti menee ohi ja kun vähän tokenee niin aloitan lankutuksen. Tänään oli vuorossa pyöräilykauden avaus, kun poljin Pirkan pyöräilyn klassikon 134km "kylmiltään". Pieni lisähaaste polkaisuun oli kuljin. Myin hyvin palvelleen Vengen tänä keväänä pois, kun viime kesänä ajoin sillä kokonaisen yhden lenkin. Nyt piti valjastaa cyclo crossari maantiekäyttöön. Hain perjantaina Samulta sileämmät cyclokumit, jotka eivät rullaa niin hyvin kuin sliksit mutta paremmin kuin normi nappulat. Toisaalta ne palvelevat jatkossa hiekkatielenkeillä, kun sorajyrsinkulkimet ovat nykyään muodissa ja sehän on kivaa vaihtelua eikä vaadi aina letkaa jakamaan tuulta halkovia vetovuoroja. Eli ehkä kausi jatkuu vielä. Olin katselema

Viikko on mennyt toipuessa NUTSista. Mitään hirvittävän pahoja lihasjumeja ei ole ollut, mutta jänteissä ja pakarassa on edelleen ihmeellisiä tuntemuksia.  Maltilla ja kuunnellen pitää edetä ennen kuin arvaa säännöllisen harjoittelun aloittaa edes kevyillä juoksulenkeillä. Kuluneen viikon ehdoton urheilullinen kohokohta oli keskiviikon iltarastit Arnen kanssa. Meillä on perinteenä käydä sama iltis  samassa paikassa joka vuosi. Omalta osalta kyse on Arnen perässä selviytymisestä ja karttaa en ehdi vilkaista kuin lähdössä. Ja kun en kerran pysty suunnistamaan ja Arnekaan ei pysty omalla tasollaan odotellessaan minua, niin suoritus tapahtuu taiteilijanimillä. Olihan taas kova reissu ja oikea pakara jumahti kesken kaiken. Loppu oli aika tuskaista, mutta niin opettavaista ja nautinnollista. Tuli taas huomattua 4km vaativalla reitillä, kuinka omanlaista taitoa metsäjuoksu vaatisi. Rentous on kaukana askeleita asetellessa. Jos tuota metsäjuoksua ilman jalkoihin kujuilua edes vähän oppisi,