NUTS palauttelua
Viikko on mennyt toipuessa NUTSista. Mitään hirvittävän pahoja lihasjumeja ei ole ollut, mutta jänteissä ja pakarassa on edelleen ihmeellisiä tuntemuksia. Maltilla ja kuunnellen pitää edetä ennen kuin arvaa säännöllisen harjoittelun aloittaa edes kevyillä juoksulenkeillä.
Kuluneen viikon ehdoton urheilullinen kohokohta oli keskiviikon iltarastit Arnen kanssa. Meillä on perinteenä käydä sama iltis samassa paikassa joka vuosi. Omalta osalta kyse on Arnen perässä selviytymisestä ja karttaa en ehdi vilkaista kuin lähdössä. Ja kun en kerran pysty suunnistamaan ja Arnekaan ei pysty omalla tasollaan odotellessaan minua, niin suoritus tapahtuu taiteilijanimillä. Olihan taas kova reissu ja oikea pakara jumahti kesken kaiken. Loppu oli aika tuskaista, mutta niin opettavaista ja nautinnollista. Tuli taas huomattua 4km vaativalla reitillä, kuinka omanlaista taitoa metsäjuoksu vaatisi. Rentous on kaukana askeleita asetellessa. Jos tuota metsäjuoksua ilman jalkoihin kujuilua edes vähän oppisi, saattaisi hyöty poluilla olla moninkertainen. Noin 50min kova VK siivu tuosta tuli. Arne meni kuin kauris kaukana edellä ja väliin odotteli etten kokonaan eksy. Alamäissä en varsinkaan päässyt lähellekään tarvittavaa vauhtia. Huh huh. Kannatti silti!
Tänään kävimme aamusta Gallardon kanssa parin tunnin ja 11,5km sauvakävelyllä. Samalla kertailimme viikon takaista kisaa. Päivän ja viikon pääharjoitus tuli tehtyä sen päälle eli valmistautuminen viikon päästä poljettavaan Pirkan pyöräilyn 134km reittiin. Ajoin reitin konehesselillä läpi ja poikkesin Muroleessa limulle.
Illalla oli vielä Viimeisten pirkkalaisten jukolapalaveri, johon pääsimme Gallardon kanssa kuokkimaan. Mielenkiintoista oli kuulla osallistujien ajatukset ja suunnitelmat. Tämän enempää ei voi sienestäjien suviseuroihin sekaantua tai sitten alkaa pykälän nro seitsemän noudattaminen horjua kuin seitsemän veljeksen Aapon, kolmanneksi vanhimman, oikeudentaju konsanaan.
Tuleva viikko menee vielä kuulostellen ja sunnuntaina Pirkkaa polkiessa. Sen jälkeen voinee aloitella jo ihan kunnon juoksulenkkejäkin. Paavo Nurmen puolikkaalle täytyy saada nopeutta.
Kuluneen viikon ehdoton urheilullinen kohokohta oli keskiviikon iltarastit Arnen kanssa. Meillä on perinteenä käydä sama iltis samassa paikassa joka vuosi. Omalta osalta kyse on Arnen perässä selviytymisestä ja karttaa en ehdi vilkaista kuin lähdössä. Ja kun en kerran pysty suunnistamaan ja Arnekaan ei pysty omalla tasollaan odotellessaan minua, niin suoritus tapahtuu taiteilijanimillä. Olihan taas kova reissu ja oikea pakara jumahti kesken kaiken. Loppu oli aika tuskaista, mutta niin opettavaista ja nautinnollista. Tuli taas huomattua 4km vaativalla reitillä, kuinka omanlaista taitoa metsäjuoksu vaatisi. Rentous on kaukana askeleita asetellessa. Jos tuota metsäjuoksua ilman jalkoihin kujuilua edes vähän oppisi, saattaisi hyöty poluilla olla moninkertainen. Noin 50min kova VK siivu tuosta tuli. Arne meni kuin kauris kaukana edellä ja väliin odotteli etten kokonaan eksy. Alamäissä en varsinkaan päässyt lähellekään tarvittavaa vauhtia. Huh huh. Kannatti silti!
Tänään kävimme aamusta Gallardon kanssa parin tunnin ja 11,5km sauvakävelyllä. Samalla kertailimme viikon takaista kisaa. Päivän ja viikon pääharjoitus tuli tehtyä sen päälle eli valmistautuminen viikon päästä poljettavaan Pirkan pyöräilyn 134km reittiin. Ajoin reitin konehesselillä läpi ja poikkesin Muroleessa limulle.
Illalla oli vielä Viimeisten pirkkalaisten jukolapalaveri, johon pääsimme Gallardon kanssa kuokkimaan. Mielenkiintoista oli kuulla osallistujien ajatukset ja suunnitelmat. Tämän enempää ei voi sienestäjien suviseuroihin sekaantua tai sitten alkaa pykälän nro seitsemän noudattaminen horjua kuin seitsemän veljeksen Aapon, kolmanneksi vanhimman, oikeudentaju konsanaan.
Tuleva viikko menee vielä kuulostellen ja sunnuntaina Pirkkaa polkiessa. Sen jälkeen voinee aloitella jo ihan kunnon juoksulenkkejäkin. Paavo Nurmen puolikkaalle täytyy saada nopeutta.
Kommentit
Lähetä kommentti