NUTS jälkeistä elämää vol 3 ja suunnistajien suviseurat

Viikon elämyksestä vastasi Kangasalan Jukola. Kävin ensimmäisen kerran paikan päällä ihmettelemässä tapahtuman tunnelmaa. Suurin kimmoke lähteä paikanpäälle oli toki Viimeisten pirkkalaisten perinteinen Jukola -projekti ja kun tapahtuma oli ihan lähistöllä niin kyllä jo oli aika käydä tutustumassa siihen livenä. Oli kyllä hienoa ja suorastaan elämyksellistä aistia tapahtuman tunnelmaa. En ihmettele yhtään, että suunnistusta taitava porukka käy vuosi vuoden perään Jukolassa. Uskomattoman iso tapahtuma ja onhan se hienoa että työpaikkaporukoista kovan tason ammattilaisiin mahtuu samaan kisaan!

Vimpat valmistautumassa.

Viikon harjoittelujen tai lähinnä palautumisen suhteen tapahtui iso käänne parempaan. Olimme Gallardon kanssa keskiviikkona 10km veksillä, jonka puolivälissä pato murtui ja askel alkoi toimimaan. Siihen asti vauhti oli sellaista, että ei sitä olisi oikein voinut veksiksi edes merkitä, mutta loppua kohden tahti ja sen seurauksena fiilis paranivat joka askeleella. Saimme loppujen lopuksi 4'30/ km keskarin ja viimeisen tonnin alta neloseen. Vika kilsa on Sarankulman lenkillä vielä ylämäkeä. Sen jälkeen on ollut tunne kuin käsijarru olisi auennut. Tästä on hyvä jatkaa kohti tehokkaampia juoksuja.

Viikon treenit:

Ma Lötköä 10,8km 1:00'30h, 5'35/km

Ti Lötköä 16,7km 1:28'54h, 5'20/ km

Ke Verr 1,4km + Sarankulman veksi 10km 45min + verr 1,6km

To Lepo

Pe Purtsa 7km 35'50min, 4'56/ km

La Järvinen Gallardon ja Mjevin kanssa 26,5km 2:09'28h, 4'53/ km

Su Hesselöintiä pääosin hiekkateillä ja lenkkibaanoilla 50km 1:55h.

Tästä eteenpäin alkaa suhteellisen säännöllinen treenaus ja pikkuhiljaa valmistautuminen kohti Paavo Nurmen puolikasta. Siihen  on aikaa vielä yhdeksän viikkoa, joten varsinaista kiirettä ei ole mutta toisaalta vauhtia pitää saada.


Kommentit