Plan A: vihkoon meni

[muokattu 24.2. aamulla]

Tänä viikonloppuna oli GT720° Plan A -projektin lunastuksen aika eli 13. Endurance 24h juoksu Esport areenalla. Etukäteen tapahtumassa arvelutti eniten reitti, koska en ole koskaan juossut ultraa 390,04m rataa kiertäen. Positiivista oli kuitenkin mielen toiminta ja pystyin pilkkomaan tekemistä ja lähes unohtamaan henkisellä puolella kiertäväni rataa. Projektia varjosti marraskuun selän telominen ja alusviikon orastava flunssa. Selästä huolimatta tai melkeinpä sen ansiosta eli joulukuun juoksemattomuudesta johtuen sain onnistuneen ja loppuun ehjän sekä tiiviin valmistautumisen aikaan. Ja alusviikon orastava flunssakaan tuskin vaikutti millään tavalla suoritukseen. Kokonaisuutena kilpailun tunnelma oli aivan omanlaisensa ja intensiivinen - hieno ja erilainen kokemus.

Se, mikä sitten ei toiminut minulle ollenkaan oli Esport areenan kova mondopinnoite ja suunnan vaihtaminen radalla. Kun on ikänsä tahkonnut rataa vastapäivään, niin toinen suunta ja erityisesti suunnan vaihto ei toimi lihaksissa. Lisäksi lähtövauhti oli jälkiviisaana aivan epärealistinen. Tavoite oli juosta Spartathlonin arvontaraja 180km ja sen pohjilta tuli laadittua juoksustrategia. Eka neljännes +50km ja puolikas eli 12h 100km ja se tuli kokolailla niin. Vauhdinjaollinen virhe tapahtui kuitenkin ekalla neljänneksellä. Juoksuvauhti oli aivan liian kovaa. Neljänneksen loppuun oli otettava ylimääräistä kävelyä juoksuosuuksien liian kovasta vauhdista johtuen. Aikataulu oli "liikaa" edellä ja siinä kohtaa tuli realismia peliin omista kyvyistä. Tosin se taisi olla siinä vaiheessa liian myöhäistä. Alkutahti oli 10 kierrosta juoksua ja puolikas tai koko kiekka kävelyä. Juoksuosuuksien vauhti oli kuntsaa ja siis aivan liian kovaa! Ekan puolikkaan (12h) lopulla tuli väsy ja otin mikrotorkut, jotka venähti sekunneista minuuteiksi. Samassa kohtaa vaihtui kiertosuunta toisen kerran ja reidet sekä polvi kipeytyivät kunnolla. Sain kuitenkin rytmistä kiinni ja usko oli luja tavoitteeseen pääsystä. N 120km paikkeilla alkoivat ongelmat ja 130km kohdalla homma oli taputeltu. En pystynyt enää edes kävelemään kunnolla. Otin ylimääräistä lepoa, mutta se ei korjannut tilannetta yhtään, vaan päinvastoin reisien tuska sen kuin paheni. Siinä vaiheessa ajattelin vielä, että vaikka tavoite ja syy osallistumiseen luisui käsistä, niin edes kävelen kasaan 160km. Ei vaan kertakaikkiaan pystynyt ja järki sanoi, ettei ehkä kannata rikkoa jalkoja enempää. Nyt on jalat niin kipeät, että kaikki nousemista vaativat tekemiset yritän yhdistää samaan tuskaan. Usko ei meinaa riittää, että pääsen sohvalta omin avuin ylös. Oikea killes on kuin joku painaisi sisäsyrjään tylpällä tikulla.

Kaiken kaikkiaan lopputuloksena tuli arvokas kokemus tuollaisesta tapahtumasta ja toisaalta ymmärrys siitä, että ultran juoksualustaan tottuu vain juoksemalla samanlaisella alustalla riittävästi. Matkaa kertyi 135km ja lopetin lopullisesti rimpuilun aika pian kuuden jälkeen aamulla. Varsinainen tekeminen loppui jo ennen klo 3 aamuyöstä. Nyt nuollaan haavat, otetaan opiksi ja aloitan valmistautumisen GT720° Plan B osuuteen eli Nuuksio Backyard ultraan kesäkuun lopussa. Tuonne tuli ilmoittauduttua selän telomisen jälkeen ja hyvä niin, koska se on nyt varsinainen GT720° tavoite. Näissä jutuissa kun mikään ei ole varmaa, kuten taas tuli koettua, paitsi se että ainakaan 2020 en siis tule osallistumaan Spartathloniin.

Viime hetken valmistelut Galiksen kanssa

Viikon treenit

Ma Vesijuoksu 40min

Ti Proffan kanssa lötköä 10,12km 5'35/ km

Ke Lepo

To Hermolenkki Galiksen kanssa 4,98km 5'28/ km

Pe Lepo

La-Su 13. Endurance 24h 135,34km

Viikko yhteensä: 150,4km

Tuleva viikko on lepoa.