Mopomatka Lofooteille

Toteutimme kesälomareissuna 27.7.2018-3.8.2018 Koskiskani kanssa haaveilemamme mopomatkan Pohjois-Norjaan. Reissu oli oikein onnistunut; oikeastaan ihan huippu. Kelit suosivat matkailijaa ja maisemat olivat kertakaikkisen valloittavat. Koska alue on suosittua kesäaikaan, varasimme majoitukset etukäteen. Osan saattoi perua tarvittaessa jopa samana päivänä, mikä sitten tarkoitti tylsää hotellimajoitusta. Osa majoituksista oli idyllisempiä hostelli- tai huoneistotyyppisiä majapaikkoja, joissa säätömahdollisuudet olivat rajallisempia.

Tässä pieni kuvasikermä tarinoin höystettynä reissusta.

Koti - Kolari

Ekat hiet tuli paitaan jo kotona tavaroiden pakkaamisessa ja sovittelussa konehesselin rajalliseen kuljetuskapasiteettiin. Sen jälkeen lyhyt siirtymä perjantaiehtoona kotoa Tampereen rautatieasemalle ja mopon lastaaminen yöjunaan. Toimituksen jälkeen ennen junan lähtöä oli vielä aikaa hakea junamatkaeväät viereisestä liiteristä. Odottelimme junan lähtöä aseman viereisessä puistossa nauttien eväitä. Olimme kerrankin turisteina Tampereella.

Tampere

Kolari - Kilpisjärvi - Tromssa

Yöjunalla pohjoiseen siirtyminen oli varsin miellyttävä kokemus ja säästimme pitkän puuduttavan ajomatkan. Eka varsinainen ajopäivä oli lauantai Kolarista Kilpisjärven kautta Pohjolan Pariisiksikin kutsuttuun Tromssaan. Poroja oli teiden varsilla ja tiellä paljon aina Norjan rajan ylitykseen asti. Sai olla kyllä koko ajan aika valppaana, ettei tule törmäystä. Muutoin ekat 200 kilsaa Kolarista pohjoiseen oli tylsää maisemaa, mutta sitten alkoi tunturimuodostelmat ja hienot maisemat. Pidimme pitstopin Kilpisjärvellä ja matka saattoi jatkua. Saimme vinkin Kilpisjärven luontokeskuksella heti Norjan puolella sijaitsevasta hienosta putouksesta ja siinä piti sitten tietenkin pysähtyä. On se uskomatonta kuinka luonto muuttuu melkein heti Norjan puolella. Tunturit muuttuvat todella upeiksi vuorimaisemiksi. Oli kuin olisimme laskeneet kymmeniä kilometrejä pelkkää alamäkeä kohti Jäämerta. Matkalla avautuivat Lyngenin vuorijonot upeina. Tällä kertaa piti kuitenkin kääntyä kohti Tromssaa. Se oli käymisen arvoinen kaupunki, vaikka tekikin melkoisen lisälenkin reissuumme ajatellen Lofooteilla käyntiä.

Ajoa Kolarista Tromssaan kertyi n 440km. Majoitus: Hanevold Homestay, todella siisti mesta 

Valmiina matkaan

Saana

Rovijoen putous

Tromssa - Henningsvaer

Tromssasta matka jatkui heti aamusta kohti Lofootteja ja kalastajakylää nimeltään Henningsvaer. Jos mopomatka voi olla romanttinen, niin saapuminen kalastajakylään oli sitä kyllä! Kylään poikettiin päätieltä varsin kapeaan ränniin. Ennen kuin olimme perillä, piti ylittää meri paria yksikaistaista siltaa pitkin - idyllistä. Kylä aukeni eteemme pikkuhiljaa lähestyessämme sitä pitkin rantaa myötäilevää tietä. Se oli kyllä ihan paratiisimainen paikka. Ilma oli lämmin ja tyyni. Majoitus oli reissun kallein ja toisaalta niukimmin varusteltu, mutta toisaalta oikein idyllinen niin kuin koko kylä.

Ajoa: n 450km. Marjoitus: Finnholmen Brygge

Paratiisi

Pyykit narulla

Henningsvaer - Andenes

Kolmas ajopäivä suuntautui kohti Andenesia, joka sijaitsee Lofoottien pohjoisosassa. Olimme varanneet valassafarin sieltä ja taas onni suosi meitä. Meri oli aivan tyyni ja keli muutenkin mitä parhain. Perillä majoittuminen hostelliin. Majapaikka oli safarimestan vieressä ja tosi kiva lukuunottamatta viereisen kummitustalon vallanneita lokkeja. Saimme onneksi huoneen toiselta puolen ja jatkuva rääkynä ei unosia häirinnyt. Kamojen purun jälkeen pyykkikone päälle ja kaupasta hakemaan nopeat ruokatarvikehankinnat ja mikä tärkeintä ajokaljat. Ruuan laiton ja syöminkien päälle lähdimme safarille. Alkuun näytti heikolta ja valaita ei näkynyt missään. Pari havaintoa pienemmästä pyöriäisestä.  Pitkä etsintä ja odotus palkittiin, kun lopulta näimme kaksi upeaa kaskelottia. Se oli aivan mykistävä näky luonnossa. Kapu pyöritteli päätään ja totesi, että mitään järkeä tässä ei ole kun olemme 35km mantereesta mutta kaivoi samalla metrin pituisen objektiivin esiin ja räpsi kuvia.

Ajo: n 240km. Majoitus: Fiskekroken.

Kesäteloilla

Majoitus

Lokkitalo

Safaristit

Kaskelotti

Andenes - Narvik

Seuraavaksi oli vuorossa Narvik. Matkalla hyödynsimme paria lauttayhteyttä ja hienoja maisemia avautui lisää. Karvain muisto matkalta jäi kuitenkin yhdeltä lauttamatkalta. Norskiherra päästeli kaksi pyöräisellä hymerillään kuin tuulispää. Katteet ilmeisesti antavat suojan kaikkea muutakin kuin tuulta vastaan. Kävimme lautalla kehityskeskustelun: hymerin ohittaminen vai avioliitto. Valitsin jäljemmän ja päästin hymerin nöyränä menemään. 

Narvik oli ehkä Norjan puolen etapeista tai lähinnä päätepisteistä kaikista tylsin ja tylsyyttä ei vähentänyt yhtään varaamamme perus Scandic. Ruokaa sai siinäkin kylässä tai paremminkin kaupungissa, mutta eipä siellä erikoisempaa nähtävää tullut vastaan. Jos muusikko Stigillä on norjalainen serkkupoika, niin sellainen meille laski kaljaa laseihin paikallisessa baarissa.

Ajoa: 290km. Majoitus: Scandic  

Matkajuhta tauolla

Narvik - Mo i Rana

Narvikista matka jatkui kohti viimeistä Norjan puolen etappia Mo i Ranaa. Tämä oli ainoa päivä, kun saimme vetää sadevehkeet päälle ja ajella n 100km sateessa. Saimme pienen maistiaisen siitä, mitä matkaaminen olisi voinut olla helteisen viikon sijaan. Näkyvyys meni huonoksi ja sumuiseksi, joten maisemia ei paljon näkynyt ihasteltavaksi. Ajaminen oli tarkkaa puuhaa ja tuuleen nojaamista. Perillä odotti kuitenkin ihan kiva pieni kaupunki, poutainen sää ja perusScandic, joka oli oikeastaan omalla tavallaan idyllinen. Loppupätkälle muutin navigaattorissa reitiksi tietullivapaan reitin. Olihan varsinaista kinttupolkua ja oli siinä kait joskus ollut asfalttikin. En suosittele, jos ei ole endurolla liikkeellä. Saavuttuamme perille, sinne ilmestyi myös brittipariskunta jäätävän kokoisella lepakkokeula-Harrikalla. Purimme pakaaseja yhtä aikaa ja kaveri kehui, että hänelläkin on kotona Trumpan Thundebird, mutta pitää enemmän haaarliistaan. Meinasin vastata, että minullakin olisi kotona Indian Big Chief jos olisi, mutta kun ei ole täpäkkää ja pidän siksi Trumpastani. No pidän mä siitä muutenkin.

Bongasimme ravintolan, jossa oli tarjolla jopa vegaaninen ruokavaihtoehto. Kilpisjärven jälkeen minulla olikin ollut aika luovimista löytää sopivaa ravintolasyötävää. 

Ajoa: n 430km. Majoitus: Scandic

Havmannen

Mo i Rana - Umeå

Mo i Ranan jälkeen alkoi oikeastaan kotimatka. Alku oli mukavaa maisemaa ja Norjan puolella oli aivan upeita tunturijärviä tien varrella. Kuin jäähyväisiksi norskit ovat vielä rakentaneet muutaman kilsan tunnelin ennen Ruotsin rajaa. Rajalla eron huomasi lähinnä kaventuneessa tiessä, huonontuneessa asfaltissa ja nopeusrajoituksen nostona 80:stä 90:ksi. Ihan hyväkuntoista tietä se suurimmaksi osaksi kuitenkin oli. Pikkuhiljaa maisemat latistuivat ja ajelu muuttui sitä kautta enemmänkin siirtymäksi. 

Uumaja kaupunkina oli positiivinen yllätys. Alun pysäköintihässäkän jälkeen pääsimme asettumaan ja kiertelemään paikkoja. Siellä oli idyllinen vanha alue, jossa kävimme kävelyllä ja ydinkeskustassa oli kovasti rakentaminen käynnissä, mm. puukerrostalo. Uumaja oli ilman muuta vierailemisen arvoinen paikka. Vietimme siellä mukavan illan syöden reissun parasta ruokaa. Terhi sai paistettua kuhaa ja minä oikein herkullisia grillivartaita, jossa oli hyvin paistettuja kasviksia ja oumphia.

Ajoa: n 480km. Majoitus: (reissun halvin ja siisti uusi hotelli) Comfort Hotel Winn

Pakollinen annoskuva

Kuskin malja

Umeå - Vaasa - Koti 

Viimeinen etappi alkoi ensin 20 kilsan ajelulla satamaan ja siitä Wasa Linella kohti Vaasaa. Olimme varanneet päivähytin, jossa saattoi levätä ennen viimeistä varsinaista ja tylsintä ajopätkää Vaasasta kotiin. Matka alkoi tuntua tässä vaiheessa jo hartioissa ja oikeastaan koko kropassa. Vaasassa ensin nopea poikkeaminen Aipan kämpällä ja siitä matka kotia kohden. Vika pätkä hurahti melko nopeasti, kun sai päästellä tuttua tietä menemään ja ohitukset oli helppo tehdä leveällä tiellä. Yhden juustoporttipysähdyksen taktiikalla saavuimme viikon reissun jälkeen illasta kotiin väsyneinä, mutta ah niin onnellisina hienon ja varmasti mieleenpainuvan reissun jälkeen.

Ajoa: n 20km + 240km.

Yhteenvetoa

Reissu oli kaikin puolin onnistunut eikä vähiten säiden ansiosta. Maisemat ovat todella huikeat ja näkemisen sekä kokemisen arvoiset. Tiet olivat hyvässä kunnossa ja monin paikoin ihan hiljakkoin uudelleen asfaltoituja. Mutkat oli varoiteltu hyvin ja niissä se reissun ajosuola taisi piillä. Isoa pyörää painavin pakaasein oli mukava taivutella. Jossain vaiheessa huomasimme, että TV:tä ei oltu avattu kertaakaan matkalla eikä sitä avattu missään vaiheessa. Jos jotain tekisimme toisin, hyödyntäisimme lauttayhteyksiä enemmän (toki nyt oli meri tyyni) ja mukaan otettaisiin viskipullo - edes pieni. Kaljaa ostaisimme enemmän kaupasta ja säästäisimme ainakin satasen. Norja on kuitenkin jonkin verran kalliimpi maa kuin Suomi.