Järvisen vintsaus

Päätin viikolla, että Wiha 100km jää totuttuun tapaan ja ennakkouhosta huolimatta tänäkin vuonna haaveilun ja suurten puheiden asteelle. Se taas tarkoitti tuplajärvisen siirtämistä lähemmäksi Tampereen 8h YÖ-rogainingia, johon päätimme Kapun kanssa osallistua. Nyt on kuntopohja sen verran kohdillaan, että sitä on hyvä käydä ulosmittaamassa marraskuisessa Tampereen yössä. Sinällään viikon treenit kulkivat oikein mukavasti ja sain aikaiseksi kuusi lenkkiä ti-su. Tiistaina kävimme Kapun kanssa juminpoistoon 12*1min/1min palautusta tyyppisellä lenkillä. Toimi hyvin! Keskiviikosta perjantaihin viikko vierähti aurinkoisessa Budapestissa töihin liittyvässä tilaisuudessa. Olen käynyt kaupungissa edellisen kerran n 14 vuotta sitten ja kehtiys on ollut kyllä huimaa. Niin palvelukulttuurissa kuin rakennuksissa. Jäi positiivinen maku, tosin paljoa en kaupunkiin ehtinyt tutustumaan.  

Keskiviikkona korkkasin syyskauden mattojuoksut hotlan kuntosalilla. Tuntuma oli oikein hyvä edellisen päivän lenkin jäljiltä ja innostuin lompsottamaan alta vintsaa välillä enemmän alle ja välillä vähemmän alle mutta alle kuitenkin. Isoin juttu oli lentomatkan päälle halu juosta matolla. Ajattelin jossain vaiheessa, että tuohon ei enää koskaan enää tule moti riittämään. Nyt on kyllä kevään projektin jäljiltä edelleen ilo juoksuun tallella! Itse tapahtumassa oli torstai ja perjantai aamuna vapaaehtoinen 5km fitness run, joka on ohjattu juoksu kaikkine alkuseremonioineen ryhmäkuvista ja venyttelyistä alkaen. Juoksu on kuitenkin kärjen osalta ollut aina ihan muuta kuin fitness. Se on mitä totisinta kisaa alun jälkeen. Jotain alitajuisia traumoja on tainnut jäädä omista kouluaikojen liiksatunneista. En nimittäin ollut niitä kavereita, joka olisi valittu kärkipäässä pelijoukkueeseen. Tuolla sitä sitten aikaisempien kertojen tapaan annoin kärjen hiisata vauhtia aina viimeiselle loppusuoralle ja kiihdyttelin siitä sitten irti. Tai oikeastaan trauman purku tapahtui perjantaina, kun juoksin pitkä pätkät kärkijuoksijan rinnalla ja kiihdytin koko ajan vauhtia, mutta en lähtenyt irti. Raskaimmin hengittävät alkurynnistelijät tipahtelivat letkasta. Lopussa sitten 500m ennen "maalia" kiristelin kaulan kärkeen. Näin saivat viattomat ihmiset kärsiä nuoruuden "traumastani".

Palasin reissusta lauantain puolella yöllä ja en sitten jaksanut lähteä alunperin suunnittelemaani Tampere Park Runiin vaan menin hölköttelemään leppoisan (5.19min/km) 14km hokalenkin mäkisille hiekkateille. 

Tänään oli vuorossa tuplan sijaan single järvinen ajatuksella alta vintsaa Vint5aajien kanssa. Lenkki sujui oikein hyvin, vaikkakaan loppu ei ihan PK:lta tuntunut. Toisaalta vauhti ei hyytynyt viimeisellä kuudella kilometrillä, jonka tulin yksin kun porschelaiset saivat oman kierroksensa tehtyä. Samalla tuli avattua syyskauden ensimmäinen järvisen vintsaus.

Opin aikoinaan joltain kokeneemmalta juoksijalta, että mitä enemmän tulee ikää niin sitä tärkeämpää juoksemisessa on säännöllisyys. Tällä viikolla kulku muuttui joka päivä irtonaisemmaksi ja uskon että nimenomaan säännöllisen tekemisen tuloksena. Loppuvuoden ja tammikuun teemana on nyt, kun Wiha on pois ohjelmasta, nopeuden ja rentouden nostaminen juoksuun. Sen edesauttamiseksi olisi tarkoitus aloittaa tonnien raastaminen keskiviikkona ulkosalla. Pikkasen vaan harmittaa, kun sääennusteen mukaan sade ja tuuli eivät ole vihmomassa vasten kasvoja. Ei kehity kovuus ei! Näillä mietteillä mennään kohti uutta kautta.