#mielenryijy

Nyt on pari viikkoa kulunut NUTSin startista ja pikku hiljaa alkaa isoimmat kivut helpottamaan. Reisilihakset eivät luonnollisesti vielä ihan priimaa ole tai ainakin väsy tulee aika nopeasti, jos yrittää puristaa vähänkin nopeammin. Henkisen puolen tyytväisyys on edelleen ihan huipussaan. Eka viikko meni perjantaihin asti aika lailla täyslevolla. Yksi pieni hesselilenkki heitettiin FK Suur-Pirkkalan porukalla Siuron Koskibaariin, mutta se oli lähinnä leppoisaa ulkoilua porukalla. Lauantaina lähdin Kaupin  Kanuunoiden lauantailetkaan, mutta tämän kauniin kesän toistaiseksi melkein ainoa  sadepäivä oli ilmeisesti verottanut porukkaa. Meitä oli aluksi kuusi henkeä ja lopuksi viisi. Itselle tuli siirtymien kanssa PKta 133km. Keskari ilman siirtymiä oli 32kmh ja eli viikko NUTSista jälkeiseen ajankohtaan kulki yllättävän hyvin. Yhtään puristavaa ei olisi kyllä tullut mieleenkään ajaa. Viime sunnuntaina oli kesän yksi kohokohta, jonka lomassa tuli juostua 6km lenkki. Lonkka ja lantion seu

Alustus Takana on ensimmäinen varsinainen polku-ultrajuoksuni, jos 24h rogainingeja ei lasketa siihen kategoriaan. Mikä vielä hienompaa, takana on nappiin onnistunut valmistautumisprojekti Vint5aajien kanssa. Nyt on aika tullut kypsäksi avata omien ultramatkoille tähtäävien harjoitteiden, projektien ja valmistavein juoksujen kirjausta varten päiväkirja ja lähinnä itselleni opiksi ottamista varten. Muisti tuntuu kuultaavan asioita ja on hyvä palautella kirjattuja faktoja silloin tällöin mieleen. Mikä meni hyvin ja mikä taasen vihkoon? Tänne olisi ylipäätään tarkoitus kirjailla tekemisiä ja tuntoja asiasta, asian vierestä ja välillä muustakin matkalla kohti omaa nuoruudesta asti roihunutta ultraunelmaa. Sitä ennen tulee olemaan monia isompia ja pienempiä askeleita ja välietappeja. Varmaan taukoa tekemisestä ja muuta juttua. Se on unelma, josta en todellakaan osaa sanoa, tuleeko koskaan toteutumaan edes yrityksenä, se on Spartathlon. Se ei ole, eikä saa tulla, kuitenkaan pakkomielteeks